Rintaimplanttien riskit
Toimenpiteet, joissa kehoon asetetaan vierasesineitä kuten rinta-, peppu-, leuka- tai pohjeimplantteja – tuo mukanaan aivan oman riskikategoriansa. Toisin kuin pelkässä kudosten muotoilussa, tässä kirurgiassa pelikentälle astuu vierasesinevaste.
Tässä on koottuna keskeisimpiä implantteihin liittyviä riskejä.
Kapselikovettuma. Kapselikovettuma on implantteihin liittyvä pitkän aikavälin haaste. Kapselikovettumassa keho muodostaa luonnostaan sidekudoskalvon implantin ympärille eristääkseen vierasesineen. Ja joskus tämä kapseli alkaa kiristyä ja paksuuntua. Alue voi muuttua kovaksi, implantti voi siirtyä epäluonnolliseen asentoon ja pahimmillaan tila aiheuttaa kipua.
Implantin rikkoutuminen tai vuotaminen. Vaikka nykyaikaiset implantit ovat erittäin kestäviä, nekään eivät ole immuuneja kulumiselle. Vuosien saatossa implantin kuori voi haurastua ja rikkoutua. Usein potilas ei huomaa rikkoutumista heti.
Siirtyminen ja asennon muutokset. Implantti voi liikkua alkuperäiseltä paikaltaan painovoiman, kudosten venymisen tai fyysisen rasituksen seurauksena. Esimerkiksi rintaimplantti voi valua liian alas, ja leukaimplantti voi siirtyä hieman paikoiltaan, mikä näkyy kasvojen epäsymmetriana.
Biofilmi ja viivästynyt infektio. Implantin pinta on otollinen alusta bakteereille, jotka voivat muodostaa sen ympärille niin sanotun biofilmin. Tämä on bakteerikerros, joka on suojassa elimistön omalta puolustusjärjestelmältä ja antibiooteilta. Biofilmi voi aiheuttaa mm. kroonista ärsytystä.
Implantit eivät ole elinikäisiä. Tämä on ehkä tärkein rehellisyyden nimissä mainittava seikka. Suurimmalle osalle implanttipotilaista tulee jossain vaiheessa elämää eteen uusintaleikkaus – joko implanttien vaihdon tai poiston vuoksi. Kehon omat kudokset muuttuvat iän myötä, mutta implantti pysyy samanlaisena, mikä voi johtaa esteettisiin epätasapainoihin vuosikymmenten kuluessa.
Bottoming out. Ilmiön syntymisen ehkäisyssä merkittävä rooli on oikean proteesin valinta yksilöllisesti kudostyyppiin sopien. Venyvä iho on erityinen riski, jolloin tarvitaan stabiili eli kudoksiin paremmin tarttuva implanttimalli.